Unohtumaton mielletään usein positiiviseksi asiaksi. Unohtumaton ilta tai unohtumaton lomamatka. Niihin yhdistyy monien mielestä jotain mukavaa ja sellaista, jota ehkä haluaisimme kokea uudelleen.
Tänä keväänä olen kokenut monia unohtumattomia asioita. Positiivisia mutta valitettavasti myös monia negatiivisia asioita. Myös sellaisia asioita, jotka haluaisin unohtaa.
Vuoden alussa pohdittiin edelleen Koronapandemian vaikutusta meidän kaikkien elämään. Vaikka pandemia ei vieläkään ole ohi, olemme nyt palanneet uuteen normaaliin. Uusi normaali on sitä, että Korona ei ole keskuudestamme poistunut, mutta rajoituksista on luovuttu ja suhtaudumme Koronaan samoin, kuin kausi-influenssaan. Suuri osa meistä sen todennäköisesti sairastaa. Onneksi pääosin lievempänä ja vaarattomampana kuin pandemian aikana. Kiitos mm. rokotteiden. Vaaraton se ei edelleenkään ole. Koronan haluaisin unohtaa.
Haluaisin unohtaa sodat. Ne eivät mielestäni kuulu nykyaikaan. Ihmiskunta on sotinut jo riittävästi ja todennut moneen kertaan sotien mielettömyyden. Euroopan nyt ainakin ajattelimme säästyvän sodilta. Eihän 1940-luvun tapahtumista niin kauan aikaa ole. Näin ei ollutkaan. Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan ei ole ollut täydellinen yllätys. Olihan Ukrainan itärajalla sodittu jo vuodesta 2014 eli Venäjän Krimin miehittämistä saakka. Taistelut olivat kuitenkin uutisten perusteella melko maltillisia ja pysähtyneet tiettyyn rintamalinjaan. Tilanteen pitkityttyä se oli osin jo unohtunut ja osoittautui tulivuoreksi, joka vain odotti purkautumista. Venäjän hyökkäys helmikuussa laajalla rintamalla oli kuitenkin yllätys, jota oli mahdoton aluksi uskoa. Järjetön teko. Tuloksena tuhoa, kuolemaa, valtavaa inhimillistä kärsimystä ja hävitystä monin tavoin. Ukrainaa on monin eri tavoin autettu ja ukrainalaiset taistelevat urheasti, mutta rauha ei vielä horisontissa näy, emmekä voi tai haluakkaan tätä sotaa nyt unohtaa. Onhan koko turvallisuustilanteemme Euroopassa ja myös Suomessa pahoin järkkynyt siitä, mihin olimme jo vuosikymmeniä tottuneet.
OAJ:n Etelä-Savon alueyhdistys juhli huhtikuun alussa 12-vuotista toimintaansa Savonlinnaan. Hyvää ruokaa ja juomaa. Monenlaista ohjelmaa. Paljon tuttuja ja toki myös uusia tuttavuuksia. Iloista puheensorinaa ja iloisia ilmeitä. Koronapandemia ja sotauutiset olivat hetken aikaa poissa mielestä. Juhlaillan muistan pitkään hyvillä mielin. Järjestimme Olavinlinnassa unohtumattomat juhlat. Ne haluan muistaa pitkään.
Työmarkkinaneuvottelut ovat osoittautuneet erittäin vaikeiksi. Neuvotteluja on vuosien mittaan usein kuvattu vaikeiksi, mutta tällä kertaa neuvottelujen vaikeus on osoittautunut erittäin todeksi. Neuvottelujen ja mm. palkkakehityksen turvaamiseksi ovat nyt myös opettajat joutuneet ottamaan lakkoaseen käyttöön. Ensimmäisen kerran näin laajasti sitten vuoden 1984. Ensimmäisen kerran minunkin yli 25 vuotta kestäneen opettajanurani aikana. Nyt toivon lakkojen auttavan neuvottelujen etenemisessä ja tyydyttävän neuvottelutuloksen saavuttamisessa. Tämä kevät tulee olemaan opettajine lakon näkökulmasta unohtumaton. Toivottavasti seuraava lakkokevät ei ole heti seuraavalla neuvottelukierroksella ja asioita saadaan sovittua ilman lakkoja. Tarvittaessa olemme kuitenkin valmiita järeisiinkin toimiin. Nyt se on osoitettu.
OAJ:n uusi valtuusto aloittaa työnsä toukokuun alussa ja samalla moni uusi valtuutettu aloitta työnsä. Heidän joukossaan kaksi eteläsavolaista valtuutettuamme. Myös järjestön puheenjohtaja vaihtuu Ollin jäädessä pitkän puheenjohtajakauden jälkeen pois tehtävästä. Paljon on mielenkiintoisia päätöksiä edessä. Ehkäpä unohtumattomiakin.
Kevät on jo pitkällä, vaikka tänä vuonna talvi on koettanut tiukasti pitää meitä otteessaan. Vappu on aivan kohta ja pikkuhiljaa ajatuksemme kääntyvät tulevaan kesään ja lomaan. Sen me todellakin olemme ansainneet. Monella tavaa poikkeuksellisen raskas talvi on kohta takana. Monet tapahtumat meillä ja maailmalla huolettavat – kesälläkin. Olemme jälleen tehneet parhaamme koulutuksen ja sivistyksen kentällä varhaiskasvatuksesta korkeakouluun. Ollaan ylpeitä työstämme. Me olemme maailman parhaita opettajia. Ei unohdeta sitä.
Hyvää kevättä ja kesää kaikille.
Jorma Flinkman
puheenjohtaja