Nykyään ihmiset voivat kirjoituksien mukaan olla pilvessä, omassa kuplassaan, sumussa, hukassa, tai he voivat kasvaa pumpulissa, mutta koska olet lukenut jonkun olevan ajan tasalla?
Aikaisemmin sivistynyt yläluokka saattoi näin todeta luettuaan sanomalehden ja kuunneltuaan Yleisradion uutiset. Toimittajat kirjoittivat uutisartikkelit, jotka oikolukija tarkasti ja latoja työsti painolevylle. Teksti kulki monen ammattilaisen kautta lukijalle. Prosessi kesti pitkään ja oli työläs, joten ihan mitä tahansa hömppää ei katettu aamukahvin kanssa samaan pöytään. Juorut kuultiin torilla, mutta uutiset – ”totuus” – luettiin lehdestä.
Vaan kuinka on nyt? Suuri osa aikuisista on luopunut sanomalehdestä eivätkä heidän lapsensa ole nähneet postiluukkuun tulevan juuri muuta kuin mainoksia. Kirpputorille viedyt kirjat, polttopuiksi pilkottu kirjahylly ja ”ei mainoksia”-tarra postilaatikossa ovat auttaneet pitämään fengsuit kohdillaan konmaritetuissa kodeissa niin ettei mikään painettu teksti häiritse. Sen sijaan kuka tahansa #merjakankaanpaa voi kirjoittaa tekstin, joka pomppaa ruudulta silmille, eikä ehkä kukaan ole oikolukenut sitä, saati tarkistanut lähteitä. Videot, mielipiteet, mutukirjoitukset ja uutiset pulppuavat samasta lähteestä iloisesti sekaisin ja niitä on vaikea enää erottaa toisistaan.
Internetiä ei pysty koskaan lukemaan tai katsomaan kannesta kanteen. Voiko siis koskaan olla enää ajan tasalla, jos tietää seuraavan klikkauksen takana olevan aina uusi teksti ja seuraavalla minuutilla on jälleen uusi julkaisu saatavilla. Voiko läsnäoleva aikuinen upota kodista nettiin, someen ja suoratoistosarjoihin? Katoaako siinä samalla lasten ja nuorten turvallisuudentunne?
Tiedämme nyt sen, että nuorten stressi ja masentuneisuus ovat lisääntyneet, mutta kuinka paljon turvallisuuden tunne on hukkunut hyllyvään nettiin ja maailmaan, jossa aikuiset ovat unohtaneet vastuunsa hallittavien kokonaisuuksien kokoamisesta? Pitäisikö edes lapsille luoda tunne siitä, että he voivat olla asian tasalla kokeeseen mennessään, jos ovat opiskelleet kirjan ja vihkomuistiinpanot kannesta kanteen? Voiko patavanhoillinen tapa esittää oppitunnilla rajattu määrä asioita suljetussa luokkatilassa tuoda turvallisuuden ja hallinnan tunteen niin, että edes välillä kaikki tietävät missä ovat? Luokassa. Oppitunnilla.
Merja Kankaanpää
Alueasiantuntija