Oettajien syksy on vaikuttanut tänä vuonna harvinaisen värikkäältä sekä henkisesti että fyysisesti. Korona-aikana lähimatkailun määrä on lisääntynyt samoin kuin kiinnostus luonnonrauhasta kesämökeillä, puistoissa ja metsissä. Lämpimän kesän jälkeen luonto on tarjonnut väri-iloitteluaan niin kukkaloistollaan kuin monipuolisilla luonnon antimillaankin, mikä on kannustanut monia opettajiakin liikkumaan luonnossa.
Tämän lisäksi opetusalan syksyyn ovat tuoneet väriä laajalevikkisten lehtien teksteissään esiin nostamat koulutusalojen teemat. Kansan syvistä riveistä aina ministereihin saakka on mietitty sitä, että onko koulu kriisissä. Vastaus tuohon kysymykseen on riippunut siitä, että mikä tulkitaan kriisiksi ja mistä näkökulmasta asiaa on katsottu. Myös vastaajan asema on vaikuttanut siihen, että miten hän on sanansa asetellut, jotta yhteistyö kabineteissa jatkuisi ongelmitta tai toisaalta oma toiminta vaikuttaisi hyvin perustellulta.
Opettajan syksy on ollut myös poikkeusolojen värittämä. Korona-aikana olemme joutuneet monella tavalla ylittämään itsemme. On täytynyt ottaa haltuun uutta tekniikkaa ja soveltaa tuntisuunnitelmia suoraan lennossa. Siinä vaiheessa, kun lapset jäivät kotiin vanhempiensa kanssa, monet huomasivat sen, ettei lapsen opiskelun ohjaaminen ole aina helppoa. Osa vanhemmista odotti jopa kiihkeästi sitä, että lapset palaisivat kouluun ja päiväkotiin jotta he voisivat itse keskittyä etätyönsä tekemiseen. Näkemykset opettajan työstä saattoivat sen ansiosta myös muuttua.
Monet opettajat puolestaan huomasivat, että etäkoulu ei ole vain uhka, vaan myös mahdollisuus. Osa etäkoulun aikana kehitetyistä erilaisista tehtävistä osoittautuivat toimiviksi ja jäävät monipuoliseksi osaksi tavallista opetusta. Osa opettajista saattoi huomata myös sen, että mielenrauhan säilyttäminen saattoi olla helpompaa, kun työmatka vaihtui aamulenkkiin ja välitunnilla sai sulkea etäyhteyden ja syödä lounaansa hälyisen kouluruokalan sijaan omassa keittiössä. Silti monet opettajat huokaisivat päästessään koulun ruokalan valmiin linjaston ääreen sen sijaan, että tarvitsi jääkaapin ovella miettiä, että mitähän tänään syötäisiin.
Kaikilla asioilla on siis vähintään kaksi eri puolta. Tämä on näkynyt myös syksyn koulukriisikeskusteluissa. Hyvä ystäväni joskus totesi erään mielenkiintoisen osan suomen kielestä: Me käytämme sanaa ymmärtää. Se viittaa siihen, että asiaa katsotaan kaikista kulmista, ympäriltä. Se on enemmän kuin förstå tai understand. Ymmärtäminen on oleellinen osa suomalaista sivistystä ja se edellyttää asioiden monipuolista tarkastelua. Siksi pidän viimeaikojen keskustelua koulumaailman muutoksesta tärkeänä. Koulu on instituutiona sivistyksen kivijalka, joten sen on pysyttävä tukevana. Siksi meidän tulee suhtautua muutoksiin myös kriittisesti ja tarkasteltava niiden vaikutuksia useista suunnista. Muutos ei ole synonyymi kehitykselle. Kouluihin on markkinoitu monia uusia asioita, joiden on ajateltu lisäävän esimerkiksi viihtyvyyttä. Muutoksien äärellä tulisi kuitenkin aina pitää kirkkaana mielessä koulun perustarkoitus. Kaikki mikä on värikästä ei ole meille aina hyväksi, vaan meidän on erotettava myös kärpässienet isohaperoista ja kielon marjat puolukoista. Eikä kaikki ole aina sitä, miltä vaikuttaa, sillä karvaudestaan huolimatta pihlajanmarjat ovat terveellisiä.
Toivotan kaikille värikästä syksyä. Muistakaa pitää huolta lasten ja opiskelijoiden lisäksi myös itsestänne ja kollegoista.
Merja Kankaanpää
Alueasiantuntija
OAJ:n Etelä-Savon alueyhdistys