Alueyhdistyksen netissä jatkuu juttusarja, jossa esitellään eteläsavolaisia OAJ:n aktiiveja. Tänään on vuorossa OAJ Etelä-Savon alueasiantuntija Merja Kankaanpää.
Esittele itsesi. Kuka olet? Missä tehtävissä toimit tällä hetkellä?
Olen Merja Kankaanpää, monen mutkan ja elämänvaiheen kautta Mikkeliin päätynyt OAJ:n Etelä-Savon alueyhdistyksen alueasiantuntija, fysiikan ja matematiikan opettaja, luottamusmies, äiti ja monitoimiharrastaja.
Millainen tausta sinulla on edunvalvonnassa?
Nuoruudessani olin aktiivinen Helsingin yliopiston ympärille kehittyneessä osakuntatoiminnassa. Sen jälkeen työ ja perhe veivät aikani kunnes vajaa kymmenen vuotta sitten työtoverini ehdotti minulle täysin yllättäen ja pyytämättä, että ryhtyisin luottamusmieheksi. Koska näytti siltä, ettei muita kiinnostuneita ollut lähdin mielenkiinnosta kokeilemaan. Totesin, että enköhän minä ainakin tyhjää parempi ole, kun tehtävään ei ollut tiedossa muita kiinnostuneita.
Mitkä asiat tuovat merkitystä tai onnistumisen tunnetta järjestötyössä?
On ollut mielenkiintoista tutustua OAJ:n aktiiveihin ympäri Suomea ja huomata miten samanlaiset asiat nousevat keskusteluihin opettajien keskuudessa ympäri Suomea ja eri koulutusasteilla. Työpanokseni on pisaroita virrassa, joka toivottavasti vievät asioita parempaan suuntaan. Yhden ihmisen työ yhtenä päivänä viikossa ei varmastikaan näy kaikille, mutta itse tiedän hoitaneeni tätä tehtävää niin hyvin kuin mihin taitoni ja resurssit ovat riittäneet. Onnistumiseni jääköön muiden arvioitavaksi.
Mitkä asiat järjestötyössä turhauttavat/tuntuvat raskailta/ärsyttävät?
Minua ärsyttää asiaan perehtymättömien ihmisten puheet, joissa esimerkiksi OAJ:n alueyhdistyksen toiminta leimataan turhaksi ja kirjoitellaan sosiaalisessa mediassa aktiivien hillotolpista eli rahoista, joita toimijoille maksetaan. Omasta puolestani voin todeta, että tuntikorvaus tehdystä työstäni on jäänyt alle opettajien normaalin tuntipalkan eikä luottamustehtäviin ja Etelä-Savon OAJ:n toiminnan kehittäjiksi ole tungosta.
Lisäksi minua harmittaa puheet siitä, että OAJ:n yhdistyksien toiminta ei olisi avointa. Esimerkiksi alueyhdistyksien kokouksiin kutsutaan kaikki jäsenet keskustelemaan yhdistyksien toimintasuunnitelmista ja talousarvioista. Sen lisäksi yhdistyksien kokouksissa on mahdollista perehtyä toimintakertomuksiin. Jos ei pääse kokoukseen, mutta haluaa saada enemmän tietoa, niin kokousasiakirjoja voi varmasti kysyä nähtäväkseen vaikka sähköpostilla. Kaiken tämän lisäksi tietoa yhdistyksen toiminnasta lähetetään jäsenistölle sähköpostilla ja tiedotetaan nettisivuilla ja somessa.
Miten OAJ:n Etelä-Savon toimintaa pitäisi mielestäsi kehittää?
Olen ollut kehittämässä keinoja ja toimintatapoja kaikkien jäsenyhdistyksien ja opettajaryhmien tukemiseen sekä yhdistystoiminnassa, että edunvalvonnassa ja sitä muutosta tulisi mielestäni viedä alueyhdistyksessä eteenpäin. Meidän tulisi löytää keinot tavoittaa jäsenyhdistykset ja jäsenet ja toisaalta heidän tulisi löytää meidät. Mikään viestintä ei toimi ellei sekä viestin lähettäjä että vastaanottaja ole jotenkin aktiivinen.
Toiminta, joka perustuu suurelta osin ihmisten vapaa-ajalla tapahtuvaan järjestötyöhön, ei muutu äkkiä, vaan edunvalvonnan alus on suuri ja kääntyy hitaasti. Liian nopeat muutokset voivat aiheuttaa loiskuntaa yli laidan ja silloin hyväkin tarkoitus voi kääntyä itseään vastaan. Muutoksen hitaus puolestaan on sekä uhka, että mahdollisuus. Hitaus suojaa liian nopeilta virheliikkeiltä, mutta samalla se voi uuvuttaa uutteran kehittäjän, joka voi turhautuneena hypätä pois paatista.
Onko sinulla esikuvia elämässä tai työssä?
Etenen elämässäni usein pää edellä mutta silmät ja korvat auki etsimättä kuitenkaan varsinaisesti esikuvia. En tee järjestötyötä tietenkään yksin, vaan yritän aina kysyä muiden mielipiteitä ja ideoita. Hyvin usein vastauksena on kuitenkin hiljaisuus. Sitä iloisempi olenkin silloin, kun löydän ihmisiä, jotka lähtevät kehittämään ideoita yhdessä ja toisaalta kertovat rohkeasti, mikä omassa ideassani on pielessä tai mitä en ole huomannut tehdessäni ehdotuksia. Ilokseni meidänkin yhdistyksessä on aktiivien joukossa tällaisia tsemppareita jotka myös itse tekevät hyviä ehdotuksia, joita minä puolestani voin ideoida eteenpäin. Kovasti toivon, että nämä arjen sankarit myös jatkavat mukana toiminnassa.
Mikä on mottosi tai elämänviisautesi?
Tämä ei ole mitään viisautta, vaan karu toteamus, jonka olen oppinut matkan varrella: ”Elämä ei ole reilu, mutta ei se ole sitä muillekaan.” Tämän karun tosiasian äärellä on kerättävä voimansa toistuvasti ja lähdettävä rinta rottingilla kohti uusia vastoinkäymisiä.