Miika Lahden aluepuheenvuoro
Aluepuheenvuoro syysvaltuusto 24
Arvon alueelliset ja valtakunnalliset vaikuttajat,
Tuon teille D-alueen terveiset itäisestä Suomesta, joka on Ukrainan sodan ja yleisen väestökehityksen kannalta tarkasteltuna vakavimmin haastettu alue Suomessa. Valtionosuuksien laskentakaavoissakin monet alueen kunnat ovat suurimpia häviäjiä. Paikallisissa lehdissä pohditaan, ollaanko aluetta tietoisesti kurjistamassa harvaan asutuksi rajaseuduksi, “villiksi idäksi.”
Käytännössä kaikilla opetusaloilla ja kaikissa kunnissa on tehostamistoimia valmistelussa. Niukkuutta on jaossa toki muillakin alueilla, mutta esimerkiksi ammatillisen koulutuksen leikkaukset osuvat kaikista kipeimmin juuri D-aluelle. OKM:n laskelmassa tavoitteelliset opiskelijavuodet vähenevät Etelä-Karjalassa miltei 15%, Etelä-Savossa 9% ja Kymenlaaksossa 8% – tässä on kolme suurinta pudottajaa kaikista Suomen maakunnista. Onneksi olkoon voittajille!
Leikkausten vaikutukset nähdään heti konkreettisesti: Esedu irtisanoo 38 työntekijää. Samalla sopimus kaksoistutkintoa suorittavien nuorten läsnäolo-opetuksesta on sanottu irti. Kenties ensi syksystä alkaen kaksareiden lukio-aineiden opetus siirtyy täysin itsenäiseksi verkko-opiskeluksi. Ekamilla lähiopetuksen määrä on laskettu vain 12 tuntiin / osaamispiste ja tuntiopettajien vuosityöaika tiputettu minimiin. Sampo on aloittamassa yt-neuvottelut, joissa on vaarana 40 työntekijän irtisanominen. Ammatillinen koulutustarjonta ja opetuksen määrä D-alueella tulee radikaalisti laskemaan ja opiskelijoiden vaihtoehdot vähenemään.
Säästöjen nimissä alueen oppilaitokset yhdistyvät isompiin yksiköihin. Tämä ei ole itsessään välttämättä huono asia, mutta tekee hyvästä johtamisesta ja ammattiyhdistystoiminnasta haastavaa. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk on toiminut jo vuosia neljällä eri kampuksella, jotka ovat satojen kilometrien päässä toisistaan ja jopa eri alueyhdistysten piirissä. Mitä paikallista toimintaa XAMK:n paikallisyhdistys voi järjestää? Miten tavoittaa jäsenet muutenkin kuin pitovoimaltaan heikkojen etäyhteyksien avulla?
Usein säästötoimet poikivat myös mielenkiintoisia virityksiä, kun töitä ja tehtäviä yhdistellään oppilaitoksissa. Lukio-opettajana voin todeta, että mm. korvaukset pienten opetusryhmien opettamisesta ja lukioresurssin käytöstä eri kunnissa ovat varsin villejä. Kun sopivasti pari henkilöä siirtyy muihin tehtäviin tai eläköityy, saattaa erikoinen toimintamalli jäädä tavaksi, ilman että kukaan osaa enää selittää mistä se on tullut – näin on vain aina toimittu. Ja erityisesti nuorelle työssä aloittavalle opettajalle on todella vaikeaa puolustaa tai edes tietää oikeuksiaan tällaisissa tilanteissa, ellei saatavilla ole jotakin lähellä olevaa OAJ-toimijaa.
Alueen opettajien paikkojen vähetessä myös luottamusmiesten työaika vähenee ja paikallisyhdistysten resurssit laskevat. Vain vähän karrikoiden, paikallistasolla pitää kuitenkin aina tehdä sama vaikuttamis- ja neuvottelutyö kunnanvaltuutettujen ja sivistystoimien suuntaan riippumatta siitä onko jäseniä 5000 tai viisitoista.
OAJ ei tietenkään käännä väestökehitystä tai lopeta sotaa, mutta ammattijärjestönä OAJ:n tulee säilyä jäsenistöä lähellä olevana järjestönä, eikä vain isojen kaupunkien tai isojen koulutusyksiköiden jäsenten etuoikeutena. Rajaseuduista ei soisi tulevan tuota paikallislehtien maalailemaa “villiä itää”, jossa lakia tai sopimuksia ei tunneta, eikä yksittäinen jäsen saa apua.
Monet valtuustossa ovat kritisoineet alueyhdistysten toimintaa tehottomaksi – minä mukaan lukien – mutta pienillä paikkakunnilla on aidosti vaikeuksia saada jäsenistöä hallituksiin ja löytää innokkaita yhteisten pelisääntöjen puolustajia. Joku tuki ja ratkaisu asiaa tarvitaan. Se ei saisi kuitenkaan maksaa nykyistä enempää – meillä ei ole varaa korottaa jäsenmaksuja – eikä myöskään ole realistista ajatella, että Helsingin toimiston ratsuväki voisi aina karauttaa villien alueiden avuksi.
Haluamme päättää tämän puheenvuoron toivomukseen. Toivomme tältä syysvaltuustolta idearikasta keskustelua Suomen hyvin erilaisten alueitten ja tilanteiden kohtaamisessa. Meillä on täällä valtuustossa koolla valtavan osaava asiantuntijaverkosto. Kokonaisuutena tarkasteltuna uskallamme väittää, että me valtuutetut olemme myös varsin kustannustehokas osittainen ratkaisu alueitten tukemiseen – jos me vain haluamme olla osa tuota ratkaisua.