Orpon hallitus aikoo väljentää päiväkodin johtajien kelpoisuusvaatimuksia. Kasvatustieteen maisterin tutkinnon korvaaminen sosiaalialaan pohjautuvalla ylemmällä AMK-tutkinnolla olisi askel taaksepäin – ja suora heikennys varhaiskasvatuksen pedagogiseen johtamiseen. Lasten varhaiset vuodet eivät kestä koulutuksellista kompromissia.
Päiväkodin johtajat ovat varhaiskasvatuksen pedagogisia johtajia. He ohjaavat oppimisympäristöjä, henkilöstön osaamista ja lasta koskevan tuen toteutumista. Tämä työ vaatii syvää kasvatustieteellistä ymmärrystä, tutkimustietoon nojaavaa päätöksentekoa ja kykyä johtaa pedagogiikkaa pitkäjänteisesti. Tutkimus osoittaa, että johtajan koulutus on yksi merkittävimmistä tekijöistä varhaiskasvatuksen laadussa – ja laatu on suoraan yhteydessä lasten myöhempään oppimiseen ja hyvinvointiin.
Lapsen etu ei saa jäädä politiikan varjoon.
Ei ole sattumaa, että laki edellyttää kasvatustieteen maisterin tutkintoa vuoteen 2030 mennessä. Tutkinto antaa valmiudet ymmärtää lapsen kehitystä, oppimista ja pedagogiikkaa tieteelliseltä pohjalta. Kun johtamisen perustaksi tuodaan muuta kuin kasvatustieteellistä osaamista, kaventuu näkemys lapsen oppimisen tukemisesta.
Päteviä kasvatustieteen maistereita valmistuu riittävästi, myös Mikkeliin, ja myös sosionomeilla on mahdollisuus täydentää osaamisensa maisterin tutkintoon. Laadusta ei siis tarvitse, eikä pidä, tinkiä.
Varhaiskasvatus on investointi tulevaisuuteen. Kun kyse on pienistä lapsista, pienikin heikennys osaamiseen on liian suuri riski. Lapsen etu ei saa jäädä politiikan varjoon.
Nina Jussi-Pekka
Pia Kärsämä
Molemmat kirjoittajat ovat Varhaiskasvatuksen Opettajien Liiton valtuutettuja
